Reilu 26 vuotta sitten istuin idolisoimani syntsavelhon kanssa oluella Copacabanan rantaterassilla.

Vuoden viimeisen musiikillisen neljänneksen loppulauselma tuntuu juhlavalta hyvästijätöltä.

Heinä-syyskuun musiikillinen seurantajakso sai aikaan lievää sähköshokkia muistuttavaa kipunointia kiveksissä.

Erasuren uusi albumi muistutti taas mieleeni, miksi bändi on aina ollut oma rakas pikku salaisuuteni.

Vuoden toista musiikillista neljännestä leimasivat useat majesteetilliset paluut.

Oli niitäkin aikoja, jolloin kuulokkeiden pehmusteet olivat kaiken läpäisevää oranssia vaahtomuovia, ja saksalainen syntsavelho tapasi...

Jokainen meistä muistaa ensimmäisen ostamansa levyn, ensisuudelmansa ja ensipuraisun höyryävästä brittiläisestä munuaispiiraasta.

Rave-kulttuurin ja vanhojen videotiskijukkien muistelu on parasta mitä voi tehdä kuulokkeet päässä, housut jalassa ja filosofoinnin lomassa.

Olen aina jaksanut uskoa, että keräilijän luonteestani olisi vielä joskus iloa.